Lämpöpumpputekniikka mahdollistaa matalalämpöisten lämmönlähteiden hyödyntämisen omalta tontilta tilojen ja käyttöveden lämmitykseen. Tekniikka nostaa alhaisenkin lämpötilatason riittävän korkeaksi. Apuna käytetään sähköä, jonka osuus tuotetusta energiasta on tyypillisesti kolmasosa. Lämmönlähteiksi sopivat esimerkiksi maaperä, kallio, vesistöt, sedimentti, jätevesi, ilmanvaihdon poistoilma, teollisuuden prosessit, jäähdytysvedet ja ulkoilma. Voidaan siis sanoa, että sopivia energialähteitä on rajattomasti.
Rakennuksissa käytettäviä lämpöpumppuratkaisuja ovat hyödynnettävän energialähteen mukaan maalämpöpumput, poistoilmalämpöpumput, ulkoilma-vesilämpöpumput ja ilmalämpöpumput.
Maalämpöpumput hyödyntävät maa- ja kallioperään tai vesistöön auringosta varastoitunutta energiaa, jota käytetään rakennusten ympärivuorokautiseen ja -vuotiseen lämmittämiseen, viilentämiseen sekä käyttöveden lämmittämiseen. Lämmönlähteenä ovat tyypillisesti porakaivot, jotka voivat suurissa kohteissa muodostaa laajojakin energiakenttiä. Porakaivojen hyödyntäminen viilennyksessä tyypillisesti parantaa järjestelmän hyötysuhdetta ja kannattavuutta entisestään.
Poistoilmalämpöpumppuja asennetaan ahkerasti erityisesti olemassa oleviin kerrostaloihin. Niiden on havaittu tehokkaasti vähentävän kaukolämmön tarvetta poistoilmapuhaltimien muuten hukkaaman lämmön avulla.
Ulkoilma-vesilämpöpumput siirtävät energiaa ulkoilmasta käyttöveden ja tilojen lämmitykseen, ilmalämpöpumput lämmittävät vastaavasti sisäilmaa.